Ralli se on mun rattoni

Linkki tekstiin Facebook-ryhmässä "Tapiolan nuoriso 70-luvulta".

Kesäduuniblues...

Ralli se on minun rattoni

Koululainen tuskin odottaa mitään niin innokkaasti kuin kesälomaa. Toukokuun viimeiset koulupäivät ovat silkkaa kidutusta sekä oppilaille että opettajille. Mutta opetushallituksen tiukka kalenteri ei jousta koskaan. Jossain vaiheessa kesäloman ja kesätyön välille laitetaan vahva yhtäläisyysmerkki. Kaveripiirissä ei rippikoulukesän jälkeen ollut kai ainuttakaan, joka voisi harrastaa silkkaa vetelehtimistä koko kolmen kuukauden jakson ajan. Toisaalta kesätyö tarkoittaa myös mahdollisuutta toteuttaa muuten saavuttamattomilta näyttäviä unelmia - varsinkin, jos malttaa pysyä rahankäytön kanssa kohtuudessa kesäviikonloppuisin. Ennen täysi-ikäisyyttä se ei ole kovin vaikeaa; 18 vuotta täyttänyt joutuu sen sijaan tekemään vaikeita valintoja.

Tapiolan Heikintorin sisääntulokerroksessa oli Ral-niminen varhainen täyden palvelun supermarketti. Mummuni Senja oli meillä koko lastenvalvojana oloaikansa Rallin vakituinen asiakas. Nykyään tällainen henkilö olisi asiakasomistaja - mitä tuo sitten tarkoittaakaan. Senja oli tarkka ruuanlaittoon tarvittavien ainesten tuoreudesta ja laadusta. Maittavien aterioiden ja välipalojen lisäksi hän tarjosi minulle ensimmäisen työpaikkani. Hänen kovaan työntekoon tottuneesta näkökulmastaan 14-vuotias oli aivan liian vanha lojumaan puoleen päivään vuoteessa ja viettämään huoletonta loma-aikaa, jonka ainoat täytteet olivat pallonpeluu, majojen rakentaminen, onkiminen ja uiminen. Niinpä erään kauppareissunsa jälkeen hän ykskantaan ilmoitti minulle puhuneensa Rallin vihannespuolen esimiehen kanssa ja sopineensa työpaikasta vihannestiskillä. Tämä ei ollut mikään ilouutinen sinänsä, mutta äitini yhtyessä painostukseen, ei minulle jäänyt vaihtoehtoja. "Omat ansiot" -sanayhdistelmä vilahti suostuttelupuheessa taajaan. Myös lupaus päästä Ritvalasta kotiin etuajassa kuulosti hyvältä. Vaikka olin nauttinut Vekkan kesäkodissa olosta, Honky Tonk Womenin kutsu oli kuin seireenien laulua Odysseuksen merimiehelle. Kitaran hankintapolte oli juuri pahimmillaan, joten viimeistään siitä narusta vetäminen sai minut suuntaamaan vastahakoiset askeleeni eräänä kesämaanantaina Heikintorille.

Tiistaina varhain aamulla olen henkilökunnan ovella jännityksen painaessa kivenä vatsassani. Alku ei lupaa hyvää. Muu vihannestorin henkilökunta käyttää vauhdikkaita raidallisia puuvillakauluspaitoja. Kukaan ei ole kertonut, että uusi työntekijä on tulossa, joten sellaista ei minulle löydy. Kun muut jo menevät laittamaan tiskiä valmiiksi, etsin hädissäni sopivaa työasua. Saan vastaani railakkaan naurun remakan astuessani tiskin taakse. Paperinen suikka on väärin päin, samoin jo valmiiksi hieltä haiseva vaaleansininen poolopaita ja esiliinani on lihatiskin väreissä. Suikan käännän äkkiä oikein päin ja vihreä esiliinakin löytyy, mutta koko helteisen päivän hikoilen keinokuituisessa poolossa. Vaa'an käytönkin opin kaiken kaaoksen keskellä.

Loppuviikosta löytyi minullekin puhdas kauluspaita. Olin kaupan nuorin työntekijä 14-vuotiaana ja näytin pari vuotta sitäkin nuoremmalta. Mitään työhönohjausta ei tietenkään ollut järjestetty, mutta aina porukasta löytyy joku empatiakykyinen henkilö, joka neuvoo ja auttaa. Seuraavalla viikolla tuli tunne, että tämähän sujuu. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa. Iltavuoroviikot olivat ne mukavimmat; sai nukkua aamulla pitkään, ei tarvinnut purkaa vihanneslähetyksiä pakokaasun täyttämässä kellarihallissa eikä laittaa tiskiä kiireellä valmiiksi ennen myymälän ovien aukeamista. Iltavuorossa ikävää oli vain myymättä jääneiden vihannesten ja marjojen laadun arviointi: tuoreelta näyttävät vietiin kylmävarastoon, nahistuneet kipattiin roskapuristimeen kaiken muun roskan seassa. Biojätekäsitettä ei vielä oltu keksitty...

Ralliin tulivat tietysti kaikki Tapiolan tutut ja kaverit asioimaan. Itsetuntoa kohotti kummasti luokkakavereiden myönteinen ihmettely - olinhan vihannestorin puoliammattilainen tehomyyjä. Tapiolassa asuvat yhteiskoulun opettajat tekivät myös ostoksiaan supermarketissa. Heidän kohtaamisensa "siviilissä" muutti käsitystäni monesta kateederin takana nuttura kireällä äkseeranneesta tädistä; nuohan ovatkin ihan mukavia tyyppejä.

Kaikenlaisia bonuksia kuului markettityöläisen mitättömän kahden ja puolen markan tuntipalkan jatkeeksi, varsinkin jos sattui kohdalle muuten harmillinen lauantaivuoro. Viikonlopun alla myymättä jääneitä tai käsittelyssä kolhiutuneita tuotteita sai esimiehen luvalla viedä kotiin myös muilta osastoilta. Valmiiksi siivutettua makkaraa ja huonosti säilyviä juustoja vein kotiin äitini iloksi. Parasta ennen -ajattelu ei ollut edennyt tuotekohtaisiin merkintöihin saakka. Asiantunteva myyjä osasi kuitenkin opastaa poimimaan kelvolliset ruokatarvikkeet talteen. Paras yksittäinen palkanlisä oli Trip-mehutetroja täynnä olleen pahvisen myyntitelineen rusentuminen trukin sarviin. Siivouksen jälkeen sain kerätä kaikki ehjänä säilyneet pakkaukset kahteen muovipussiin, jotka selkä vääränä raahasin kotiin. Mustaherukkamehua juotiin meillä monta viikkoa. Marjoja ja hedelmiä napsittiin suoraan kuormasta, mikä oli luvallista, kunhan sitä ei tehnyt asiakkaiden silmien edessä. Taukotilassa oli kori eilisen leipiä kotiin vietäviksi. Pienen levyhyllyn valikoimasta ostin monta singleä tukkuhintaan. Isompien poikien paketoidessa itselleen edellisen kuukauden miestenlehtiä, tyydyin Korkeajännitys- ja Siivet -sarjakuviin.

Kun vihannesten satokauden huippu päättyy, alkaa marjojen myynti. Mansikan kiihkeimpänä myyntiviikolla tulee torille asioimaan viekkaan näköinen äijänturilas. Hän tiirailee aikansa myyntituohuja, hamuaa käteensä litran mitat yksi toisensa jälkeen ja alkaa sitten pahaan ääneen rähistä, että yksi mitoista on leimaamaton. En tajua miekkosen puheista mitään. Jatkan mansikoiden lappaamista yrittäen saada pitkän jonon lyhenemään. Turjake tempaisee marjoja täynnä olevan mittakannun kädestäni. Marjat lentävät ryöppynä pitkin myymälän lattiaa ja liiskautuvat nopeasti punaiseksi massaksi asiakkaiden sandaalien alle. Äijä huutaa naama puolukanpunaisena: Tämä mitta on leimaamaton! Esimies ryntää paikalle. Yleisen sekasorron ja huudon keskeltä hivuttaudun asiakasmeren sekaan pois myrskyn silmästä. Takahuoneessa mukava naismyyjä lihaosastolta kysyy, mikä hirmuinen huuto vihannespuolelta kuuluu. Kun kerron, hän alkaa nauraa lyöden käsiä polviinsa. Vihannestorille ilmestynyt mies onkin vanha tuttu röttelöitsijä, joka kyttää myös ulkotorin myyjien kojuja. Naurua pidättelen hän näyttää, missä siivousvälineitä pidetään ja silmää iskien kehottaa minua luuttuamaan vihannesosaston lattian ja keräämään irtopisteet. Ymmärtämättä, mitä hän tarkoittaa siivoan tahmean punaisen sotkun. Mekkalan taouttua esimies tulee kiittämään minua esimerkkilisestä tilannetajusta. Silloin ymmärrän.

Puolitoista kuukautta parasta kesää meni kuin pääskysen siivillä. Vihannesten myynti siirtyi elokuun puolessa välissä lihatiskin jatkeeksi. Sinne ei minulla sentään ollut asiaa. Varastomiehen hommia pakokaasun hajun ja yleisen sekavuuden vuoksi kestin viikon. Olisi pitänyt opetella ikään kuin uusi ammattitaito, ja tietäen, etten olisi enää töissä pitkään, kypsyi lähtöpäätös nopeasti. Viimeinen pisara oli kylmätilan siivousurakka. Kylmävarasto oli kesän lopulla täydellisen sekasortoinen ja kuvottavan pahanhajuinen. Lattia oli limainen tai tahmea, kaatuneen säilytysastian sisällöstä riippuen. Pahantuulisen vakiomyyjän apulaisena ehdin kuunnella kiroilua, ärtynyttä jupinaa ja typerää naljailua yhden iltapäivän. Lauantain vuoron sopivasti päättyessä urakka oli vielä pahasti kesken. Vaateita vaihtaessani huomasin vuoropäällikön istuvan taukotilassa. Tilaisuus oli käytettävä. Yllättävä Lapin matka isän kanssa verukkeena kiemurtelin irti työvelvoitteista saaden vielä kaiken päälle kiitokset ja lupauksen työtodistuksesta postin mukana kotiin. Kitaran hankintaan saatu pesämuna kuoriutui syksyllä Landolan jumbona. Sillä soittelin omaksi ilokseni alkeellisia rock-riffejä ja uskaltauduin oman huoneeni piilossa hieman laulamaankin.

 

Tekstin tekijänoikeudet (c) 2020 Robert Ramberg.

 

Takaisin "Tapiola-novellit" etusivulle.