"Koti vaiko kasarmi lapsillemme?"

"Aikana, jolloin vaikeat ulkonaiset olosuhteet estävät asuntokysymyksemme parasta mahdollista ratkaisua ja pakottavat mm. asuntojen laadussa, koossa ja mukavuuksissa tinkimään paljosta, on ensiarvoisen tärkeätä muistaa, että asunnon itsensä ohella sen ympäristö on tavattoman merkitsevä tekijä luotaessa mahdollisimman suotuisaa elämänympäristöä ihmisille." - Heikki von Hertzen (1946)

Toisen maailmansodan aikaisten pommitusten aiheuttamat tuhot ympäri Eurooppaa toivat tarpeen pikaiselle jälleenrakennukselle. Asuntotuotanto oli sodan aikana vähentynyt monessa maassa sekä rahoitusongelmien että materiaalipulan takia, joten koteja piti sodan päätyttyä rakentaa nopeasti. Suomen kohdalla yksi suurimmista haasteista oli menetetyn Karjalan evakkojen uudelleensijoittaminen, sekä asuntojen rakentaminen erityisesti vähävaraisille ja lapsiperheille.

Silloisten laskelmien mukaan uusia asuntoja tarvittiin noin 60 000. Asuntopula oli vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka toi yhteen useita eri kansalaisjärjestöjä. Varatuomari Heikki von Hertzenin (1913-1985) johdolla Väestöliitto, Vuokralaisten Keskusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, Virkamiesliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Invalidiliitto loivat pohjan Asuntosäätiön perustamiselle vuonna 1951. von Hertzen valittiin säätiön ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi ja Suomessa sekä laajalti maailmallakin ennennäkemättömän asuinalueen suunnittelu sai alkunsa. 

Englantilaisen kaupunkisuunnittelijan Ebenezer Howardin aatteen innoittamana von Hertzen oli kirjoittanut vuonna 1946 kirjan Koti vaiko kasarmi lapsillemme, jossa hän unelmoi puutarhakaupungin idyllistä. Tapiolaa rakennettaessa von Hertzen toteutti suunnitelmaansa, jossa ihminen pääsisi elämään luonnon helmassa, eri yhteiskuntaluokkien edustajat samassa asuinrakennuksessa. Pohjana käytettiin Teknillisen Korkeakoulun asemakaavaopin professorin Otto-Iivari Meurmanin jo vuonna 1945 tekemää asemakaavaa ja mukana aluetta luomassa oli useita huippuarkkitehteja, kuten Aarne Ervi, Aulis Blomstedt sekä Viljo Revell.

 

Ylläoleva on ote Antikvaarinen Kirjakauppa Tessin pysyväisnäyttelyn "Tapiola - paratiisi vanhoissa postikorteissa" johdantotekstistä. von Hertzenin vuonna 1946 kirjoittama kirja on jo muuttunut antikvaariseksi harvinaisuudeksi, vaikka itse asia lienee yhä ajankohtainen. Kirjasta otettiin Heikki von Hertzenin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 2013 muutamien satojen kappaleiden näköispainos Espoon kaupunginmuseon ja Tapiolan rakentamisen perinneyhdistys ry:n tuottamana. Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi luovutti julkaisun alkuperäiskappalen ja sen saatekirjeen (alla) näköispainoksen tekemiseen. 

Alla kuva kirjan kannesta ja sen mukana lähetetystä Väestöliiton saatekirjeestä, jonka ovat allekirjoittaneet sen puheenjohtaja V. J. Sukselainen ja toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen. Kirjasta jaettiin sen valmistuttua ilmeisesti useiden vuosien ajan asemakaava-arkkitehtien ja muiden alan toimijoiden taholta poliittisille päättäjille ja vaikuttajille tuhat kappaletta(1). Tästä esimerkkinä alla yksi saatekirje, josta poimittakoon maininta, ettei "kirjasen hankkimiseen ole käytetty kaupungin varoja, vaan näitä on saatu tekijältään varat. H. v. Hertzeniltä tarvittava määrä lahjaksi. - Kiittäkäämme yhdessä häntä ja Väestöliittoa."