pro Tapiola UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi

Suomen maakohtaista aielistaa Maailmanperintökohteiksi päivitetään vuoden 2018 aikana. Tämän sivuston tarkoituksena on tukea ajatusta, että Tapiolan Puutarhakaupunki - Tapiola Garden City - Tapiola olisi yksi vakavasti otettava ehdokas tälle listalle. Tälle ehdotukselle on kaksi erittäin vahvaa perustetta:

(1)   Tapiolan Puutarhakaupunki täyttää UNESCO:n Maailmanperintökohteen vaatimukset.

(2) Tapiolan Puutarhakaupunki edustaa Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian 2015-2025 linjausta, jonka mukaan valinnassa kiinnitetään huomiota aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin, kuten kulttuurimaisemat, modernin arkkitehtuurin kohteet ja laajat maisemakokonaisuudet. 

UNESCO:n Maailmanperintösopimuksesta yleisesti lainataan alla suoraan Museoviraston sivuston tekstiä. Opetusministeriö on julkaissut Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian vuosille 2015-2025, josta lainauksia Museoviraston tekstin jälkeen alempana. 

 

UNESCO:n Maailmanperintösopimus (Museovirasto)

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla osoittaa ja turvata maailman keskeisten kulttuuriperintökohteiden arvot ja säilyminen. Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Maailmanperintöluettelossa oli vuoden 2014 kesäkuun lopussa 1007 kohdetta. Luettelossa ovat mm. Egyptin pyramidit, Taj Mahal, Kiinan muuri ja Grand Canyon. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä seitsemän: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäki, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Uusista maailmanperintökohteista päättää 21-jäseninen Maailmanperintökomitea, jonka jäsenmaat valitaan sopimuspuolten joka toinen vuosi pidettävässä yleiskokouksessa kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Viime vuosina komitean jäsenmaat ovat vapaaehtoisesti rajoittaneet kautensa neljään vuoteen. Maailmanperintökomitea myös seuraa jo luettelossa olevien kohteiden tilaa sekä päättää maailmanperintörahaston käytöstä.

Suomi on Unescon maailmanperintökomitean jäsen vuosina 2014-2017. Suomea maailmanperintökomiteassa edustavat Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet sekä Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen. Suomen maailmanperintökomiteatyöhön osallistuu lisäksi asiantuntijoita Museovirastosta, Metsähallituksesta ja ministeriöistä.

Suomen maailmanperintötoimintaa ohjaavat sopimuksen toteuttamisen toimintaohjeisto (Operational Guidelines), maailmanperintökomitean vuonna 1994 hyväksymä ns. Globaalistrategia sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaamana valmistunut kansallinen maailmanperintöstrategia

Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmaperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. OKM/Museovirasto päivittää Suomen aieluettelon kulttuurikohteiden osalta ja valmistelee sen pohjalta mahdolliset esitykset uusiksi Suomen kulttuuriperintökohteiksi maailmanperintöluettelossa. Luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja ovat molempien viranomaisten vastuulla.

 

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia 2015-2025 (Opetusministeriö)

Valittuja kohtia:

  • Suomi on toiminut maltillisesti ja vastuullisesti tehdessään uusia esityksiä maailmanperintöluetteloon. Kohde-esityksiä on tehty niiltä sektoreilta, jotka globaalistrategian mukaan ovat luettelossa olleet aliedustettuina tai joiden on strategisesti katsottu parhaiten edustavan maatamme.
  • Maailmanperintöluettelossa on yhteensä seitsemän kohdetta Suomesta (tilanne 2015). Kulttuuriperintökohteina luettelossa ovat Suomenlinna (1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue (1999) ja kymmenen maan alueelle ulottuva sarjanimeämiskohde Struven ketju (2005) sekä luonnonperintökohteena Merenkurkun saaristo (2006), joka on sarjanimeämiskohde Ruotsin Korkean Rannikon kanssa. 
  • Maailmanperintö on monella tavoin suuri voimavara ja tukee myös kestävän kehityksen päämääriä. Kohteet vaikuttavat positiivisesti Suomen maakuvaan ja niillä on merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Tämän vuoksi taloudellisesti niukkoinakin aikoina panostaminen maailmanperintöön on perusteltua. 
  • Maailmanperintökohteet ovat tunnettuja ja erittäin vetovoimaisia matkailukohteita. Matkailu työllistää sekä suoraan että välillisesti, ja sen kerrannaisvaikutus aluetalouteen on muodostunut merkittäväksi. 
  • Lainsäädännössämme ei ole erityisiä säännöksiä maailmanperintökohteiden suojelusta, vaan niihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin muuhun arvokkaaseen kulttuuri- ja luonnonperintöön.  Maankäytön suunnittelua ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia kulttuuriympäristön inventointeja ovat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) ja valtakunnallisesti arvokkaat maise- ma-alueet (1995) sekä arkeologista kulttuuriperintöä koskeva inventointi (1985). 

  • Aieluettelon päivityksen tulee perustua seuraaviin lähtökohtiin:
  1. Aieluettelo on suppea (2–4 kohdetta) ja se sisältää vain sellaisia kohteita, joita Suomi seuraavan kymmenen vuoden aikana aikoo esittää maailmanperintöluetteloon.

  2. Aieluettelon kohteet muodostavat Suomen nykyisten maailmanperintökohteiden kanssa uskottavan, tasapainoisen ja edustavan kokonaisuuden Suomen kaikkein arvokkaimmista kulttuuri- ja luonnonperintökohteista.

  3. Kohteiden valinnassa kiinnitetään huomiota globaalistrategian mukaan aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin, kuten kulttuurimaisemat, modernin arkkitehtuurin kohteet ja laajat maisemakokonaisuudet

  • Maailmanperintöluetteloon hyväksyminen edellyttää, että nimettävällä kohteella on erityistä yleismaailmallista arvoa (Out- standing Universal Value, OUV). Lisäksi kohteiden tulee täyttää autenttisuuden ja eheyden vaatimukset. Erityinen yleismaailmallinen arvo voi kulttuuriperintökohteella tarkoittaa, että kohde on inhimillisen luovuuden mestariteos tai ainutlaatuisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta