pro Tapiola UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi

Tämän sivun tarkoitus on tukea keskustelua aiheesta "Tapiola UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi".

Ehdotus pyrkimiseksi UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi tulee nähdä ensisijaisesti ehdotuksena investoida hieman asiaan, jolla saavutettaisiin suuri tuotto. Tapiolan Puutarhakaupunki Maailmanperintökohteena olisi valtava etu alueen kehittämiseen matkailuelinkeinona ja houkuttamaan yritystoimintaa Puutarhakaupunkiin ja sitä ympäröiviin alueisiin. Ehdotusta ei ole syytä tulkita ns. Vanhan Tapiolan museoimishankkeeksi. Arvokas ja arvostettu asuinympäristö on aina kuitenkin ensisijaisesti ihmisten asuinympäristö, jonka tulee elää ajassa ja hengessä ihmisten mukana.

Tapiolan Puutarhakaupungin saamista Suomen ehdokaslistalle UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi esitettiin Espoon kaupungin johdolle jo vuonna 2003 museoalan ammattilaisten taholta. Asia ei ole uusi eikä se ole utopiaa.

Suomen maakohtaista aielistaa Maailmanperintökohteiksi päivitettiin vuoden 2018 aikana. Tämän tekstin tarkoituksena on tukea ajatusta, että Tapiolan Puutarhakaupunki - Tapiola Garden City - Tapiola - olisi yksi vakavasti otettava ehdokas tälle listalle myös jatkossa. Tälle ehdotukselle on kaksi erittäin vahvaa perustetta:

(1) Tapiolan Puutarhakaupunki täyttää UNESCO:n Maailmanperintökohteen vaatimukset.

(2) Tapiolan Puutarhakaupunki edustaa Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian 2015-2025 linjausta, jonka mukaan valinnassa kiinnitetään huomiota aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin, kuten kulttuurimaisemat, modernin arkkitehtuurin kohteet ja laajat maisemakokonaisuudet.

UNESCO:n Maailmanperintösopimuksesta yleisesti lainataan alla suoraan Museoviraston sivuston tekstiä. Opetusministeriö on julkaissut Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian vuosille 2015-2025, josta lainauksia Museoviraston tekstin jälkeen alempana.

Jos haluat itse vaikuttaa ajatukseen Tapiolan Puutarhakaupungin saamiseksi UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi, suuntaan taikka toiseen, kenties paras tapa vaikuttaa on ottaa yhteyttä siihen Espoon kaupunginvaltuutettuun, jonka tunnet omaksesi. Tässä linkki heidän yhteystietoihinsa. Pallo on sinulla ja heillä.

Tällä sivustolla ei ole keskustelu- tai kommentointipalstaa. Jos aiheesta halutaan käydä keskustelua, suosittelemme Tapiolan Killan, Enemmän Tapiolaa, tai muita vastaavia, aktiivisia Tapiola-aiheisia facebook-sivustoja. Kommentoida voi myös näitä blogeja US 29.4.2017, US 12.5.2017 ja US 3.9.2017.

Espoon kaupunginvaltuutettu Jouni J. Särkijärvi jätti 16.2.2018 valtuustokysymyksen maailmanperintökohteen nimityksen hankkimisesta Tapiolalle. Kaupunginhallitus vastasi 14.5.2018, että "Tapiolan puutarhakaupunkia ei ole tarkoituksenmukaista esittää maailmanperintökohteiden aielistalle". Tätä kaupunginhallitus perusteli mm. esittämällä, että "Maailmanperintökohdestatusta vastaava markkina-arvo ja huomio ovat saavutettavissa samalla resurssien panostuksella ja muilla, mahdollisesti monipuolisemmilla markkinoinnin ja kaupunkikehittämisen keinoilla". Onko tämä näkemys realistinen ja Espoon markkinointiresurssit objektiivisesti huomioiva vai vain kovin ylimielinen, sen aika näyttää. Itse asiaan eli Tapiolan puutarhakaupungin saamiseksi UNESCO:n Maailmanperintökohteeksi voi todeta, että kaupunginhallitukset tulevat ja menevät, mutta Tapiolan puutarhakaupunki on ja odottaa. Alla kuva Espoon kaupungin em. asiassa esittämä rajaus Tapiolan Puutarhakaupungista. Tämä alue sisältää alkuperäisen Asuntosäätiön rakennuttaman Puutarhakaupungin lisäksi Hakalehdon ja Ostolahden kuvassa vasemmalle puolelle sijoittuvan Länsirannan.

UNESCO:n Maailmanperintösopimus (Museovirasto)

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla osoittaa ja turvata maailman keskeisten kulttuuriperintökohteiden arvot ja säilyminen. Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Maailmanperintöluettelon ajantasainen tilanne tästä linkistä. Luettelossa ovat mm. Egyptin pyramidit, Taj Mahal, Kiinan muuri ja Grand Canyon. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä seitsemän: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäki, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo. Suomen kohteiden ajantasainen status tästä linkistä.

Uusista maailmanperintökohteista päättää 21-jäseninen Maailmanperintökomitea, jonka jäsenmaat valitaan sopimuspuolten joka toinen vuosi pidettävässä yleiskokouksessa kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Viime vuosina komitean jäsenmaat ovat vapaaehtoisesti rajoittaneet kautensa neljään vuoteen. Maailmanperintökomitea myös seuraa jo luettelossa olevien kohteiden tilaa sekä päättää maailmanperintörahaston käytöstä.

Suomen maailmanperintötoimintaa ohjaavat sopimuksen toteuttamisen toimintaohjeisto (Operational Guidelines), maailmanperintökomitean vuonna 1994 hyväksymä ns. Globaalistrategia sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaamana valmistunut kansallinen maailmanperintöstrategia

Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmaperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. OKM/Museovirasto päivittää Suomen aieluettelon kulttuurikohteiden osalta ja valmistelee sen pohjalta mahdolliset esitykset uusiksi Suomen kulttuuriperintökohteiksi maailmanperintöluettelossa. Luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja ovat molempien viranomaisten vastuulla.

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia 2015-2025 (Opetusministeriö)

Valittuja kohtia:

Suomi on toiminut maltillisesti ja vastuullisesti tehdessään uusia esityksiä maailmanperintöluetteloon. Kohde-esityksiä on tehty niiltä sektoreilta, jotka globaalistrategian mukaan ovat luettelossa olleet aliedustettuina tai joiden on strategisesti katsottu parhaiten edustavan maatamme.
Maailmanperintöluettelossa on yhteensä seitsemän kohdetta Suomesta (tilanne 2015). Kulttuuriperintökohteina luettelossa ovat Suomenlinna (1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue (1999) ja kymmenen maan alueelle ulottuva sarjanimeämiskohde Struven ketju (2005) sekä luonnonperintökohteena Merenkurkun saaristo (2006), joka on sarjanimeämiskohde Ruotsin Korkean Rannikon kanssa.
Maailmanperintö on monella tavoin suuri voimavara ja tukee myös kestävän kehityksen päämääriä. Kohteet vaikuttavat positiivisesti Suomen maakuvaan ja niillä on merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Tämän vuoksi taloudellisesti niukkoinakin aikoina panostaminen maailmanperintöön on perusteltua.
Maailmanperintökohteet ovat tunnettuja ja erittäin vetovoimaisia matkailukohteita. Matkailu työllistää sekä suoraan että välillisesti, ja sen kerrannaisvaikutus aluetalouteen on muodostunut merkittäväksi.
Lainsäädännössämme ei ole erityisiä säännöksiä maailmanperintökohteiden suojelusta, vaan niihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin muuhun arvokkaaseen kulttuuri- ja luonnonperintöön. Maankäytön suunnittelua ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia kulttuuriympäristön inventointeja ovat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) ja valtakunnallisesti arvokkaat maise- ma-alueet (1995) sekä arkeologista kulttuuriperintöä koskeva inventointi (1985).
Aieluettelon päivityksen tulee perustua seuraaviin lähtökohtiin:

Aieluettelo on suppea (2–4 kohdetta) ja se sisältää vain sellaisia kohteita, joita Suomi seuraavan kymmenen vuoden aikana aikoo esittää maailmanperintöluetteloon.
Aieluettelon kohteet muodostavat Suomen nykyisten maailmanperintökohteiden kanssa uskottavan, tasapainoisen ja edustavan kokonaisuuden Suomen kaikkein arvokkaimmista kulttuuri- ja luonnonperintökohteista.
Kohteiden valinnassa kiinnitetään huomiota globaalistrategian mukaan aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin, kuten kulttuurimaisemat, modernin arkkitehtuurin kohteet ja laajat maisemakokonaisuudet.

Maailmanperintöluetteloon hyväksyminen edellyttää, että nimettävällä kohteella on erityistä yleismaailmallista arvoa (Out- standing Universal Value, OUV). Lisäksi kohteiden tulee täyttää autenttisuuden ja eheyden vaatimukset. Erityinen yleismaailmallinen arvo voi kulttuuriperintökohteella tarkoittaa, että kohde on inhimillisen luovuuden mestariteos tai ainutlaatuisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta

Vuoden 2018 aikana yleisöltä pyydettiin ehtotuksia Suomen kandidaateiksi UNESCO:n Maailmanperintökohteiksi. Tässä ehdotetut kohteet:

Litokaira (Pudasjärvi ja Ranua)
Malmin lentoasema (Helsinki)
Kallenaution kestikievarimuseo (Juupajoki)
Kerimäen puukirkko (Kerimäki, Savonlinna)
Tapiola (Espoo)
Itämeren hylyt
Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien sankarihaudat talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan uhreille
Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri
Salpalinja (Suomen itärajan kunnat)
Saaristomeren paleogeologia (Brändö kommun / Åland, Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta)
Oulanka–Paanajärvi-kansallispuistot läheisine suojelualueineen (Kuusamo, Salla, Louhen piiri [Venäjä])
Suomen Asutusmuseo (Lapinlahti)
Liminganlahti-Olvassuo (Liminka, Hailuoto, Utajärvi, Pudasjärvi)
Kauppilan umpipiha (Laitila)
Suomen Vaivaisukot
Helsinki Congress Paasitorni, Helsingin Työväentalo (Helsinki)
Suomen kaksoisristikirkot
Vanha Porvoo
Alvar Aallon humaani moderni arkkitehtuuri
Olavinlinna (Savonlinna)
Saimaan saaristo
Seilin kirkkoniemi ja vanhan hospitaalin alue (Parainen)
Outokummun Vanha kaivos (Outokumpu)
Haapakosken Ruukki (Pieksämäki)
Toimelan palstapuutarha-alue (Helsinki)
Vanha ruutukaavan mukainen puutalokeskusta Kristiinankaupungissa.
Pyynikin harjuseutu (Tampere)
Pyynikki ja Pispala (Tampere)
Vattajanniemi (Lohtaja, Kokkola)
Kitkajärvi ja Kitkan Koutajoen vesistö ympärivöivine suojelualueineen yhdessä Oulanka-Paanajärvi kansallispuistoparin kanssa (Posio, Kuusamo, Salla, Louhenpiiri [Venäjä])
Puulaveden ja Mäntyharjun reitti (Kangasniemi, Hirvensalmi, Mäntyharju)
Vanha Hamina ja saaristokylät (Hamina)
Riuttalan Talonpoikaismuseo (Kuopio)
Suomen merimajakat
Harjavallan voimalaitos ja Satalinnan sairaala ympäristöineen
Helsingin Keskusmetsä (Ruskeasuo, Helsinki)
Suomen tukipilarikirkot
Siuronkoski ympäristöineen (Nokia)
Lappeenrannan Linnoitus (Lappeenranta)
Fennoscandian vihreä vyöhyke (Green Belt) ja lähialueiden suojelualueet ja rajavesistöt (Suomi, Venäjä ja Norja)
Olympiarakennukset ja -toiminnot (Helsinki)
Perussuomalainen mies
Laivanrakentajainkylä (Turku)
Pyhämaan Uhri kirkko (Pyhämaa, Uusikaupunki)
Lapinlahden entinen psykiatrinen sairaala ja sairaala-alue (Helsinki)
Pakasaivo (Muonio)
Tiutinen (Kotka)
Hämeen linna (Hämeenlinna)
Aulanko (Hämeenlinna)
Puijo (Kuopio)
Kallankari ja Ulkokalla (Kalajoki)
Vanha Vääksy (Asikkala)
Reumasäätiön sairaala-alue (Heinola)
Helsingin keskuspuisto (Helsinki)
Koli (Lieksa)
Espoon FK-Rata (Espoo)
Aurajokivarsi (Turku)
Tuusulanjärven taiteilijayhteisö (Tuusula ja Järvenpää)
Ärjän saari (Kajaani)
Suomalainen monimuotoinen metsä
Koskensaaren ruukkimiljöö (Petäjävesi)
Hotelli Kuusamon kota ja Kuusamon muut saamelaista arkkitehtuurista sympoliikkaa sisältävät rakennukset
Saunomis- ja avantouintipaikat